Loputtomia puisia parakkeja, joiden rakenteista tuuli vihmoo läpi. Tiilisen rakennuksen lävistää raskaat kiskot. Kuuluisa kyltti, jossa historian kenties kamalinta ironiaa. Lumisateessa seisoo yksinäinen punainen karjavaunu. Niin ahtaita sellejä, että niissä ei mahdu edes istumaan. Satoja ruostuneita  Zyklon B -hyönteismyrkkypurkkeja. Tyhjien nahkaisten matkalaukkujen vuori. Tuhansia toisiinsa takertuneita silmälaseja.

”Hyvät naiset ja herrat, meidän täytyy muistaa, että täällä on kiellettyä syödä ja polttaa. Monet ihmiset menettivät henkensä täällä. Tämä on myös hautausmaa”, muistuttaa Get Your Guide – puolalaisopas.

Auschwitzissa käynti on ollut elämäni erikoisimpia kokemuksia. Olen ajatellut tätä helvetillistä paikkaa joka päivä sen jälkeen kun vierailin siellä ystävieni kanssa.

En itkenyt enkä kokenut voimakkaita tunteita vierailun aikana, sillä en osannut käsitellä näkemääni ja kuulemaani. Aivan kuin opas oli keksinyt päästään jonkun kamalan dystopian vihasta ja sadistisista ihmisistä ja vienyt meidät tämän kertomuksen lavasteisiin kävelemään.

Kaikki se inhimillinen kärsimys on totta. Kaikki tapahtui. Elämät päättyivät pienellä kädenheilautuksella. Miljoonat kuolivat. Monet heistä alasti henkeään haukkoen. Varsinkin Birkenau (Auschwitz II) oli järkyttävä paikka kokea. Sen olosuhteet ihmisille vastasivat alkeellista eläinsuojaa. Leirin ainoa olemassaolon syy oli ihmisten tuhoaminen, eli toimiminen ”loppuratkaisuna” natsi-Saksalle niin tärkeälle juutalaiskysymykselle.  Puuton, kolkkoakin kolkompi Birkenau sai ajattelemaan makaabereja ajatuksia. Kun seisoimme kaasukammio-krematorion jäänteiden reunalla, arvioin parin kymmenen hengen vierailijaryhmäämme ja mietin, kuinka paljon veisimme tilaa maassa toistemme päälle pinottuina.

Olen onnekas, sillä olen voinut käydä näissä paikoissa ja lähteä omasta tahdostani. Paksut talvitakit päällä ja silti palellen. Pohdimme ystäviemme kanssa vierailun jälkeen, että saako enää valittaa mistään. Pyrin välttämään turhaa valittamista muutenkin, mutta omat koettelemukset näkee todellakin uudessa valossa, jota himmentää näiden kuolemanleirien varjo. Erään holokaustista selviytyneen mukaan holokaustia pahempaa on vain se, että unohdamme sen.

Rohingyat.
Muuri Yhdysvaltojen rajalle.
Natsiliput Helsingin keskustassa.