Miltä kuuluu tuntua tässä uudessa todellisuudessa? Maailma näyttää hassulta. Bussikuskeilla, vastaantulijoilla ja kokeilla on maskit. Sporassa huolettomasti yskivälle miehelle tekisi mieli huutaa.  Ruokakaupan kassan edessä on pleksi ja lattiaan on vedetty punaiset teipit metrin välein, että seiso tässä äläkä tuossa. Käsidesiä loiskuu lattialle ja harmittaa kun naamaansa vahingossa hipaisee. Jokainen vastaantulija, kosketus, pinta ja sisätila on uhka. Huomaan stressaavani, sillä näen eriskummallisia unia. Fyysisiä reaktioita on myös muita. Silmiä särkee eksponentiaalisesti kasvanut ruutujen tuijottelu ja alaselkä on jumissa istumisesta. Monitoroin omaa olotilaani. Onko kurkku karhea? Väsyttääkö normaalia enemmän? On kuuma, onko kuumetta?

Kaipaan elämään kauneutta, keveyttä ja ihanuutta, mutta en tiedä, mitä ne voisivat olla. Viikonloppuna ne olivat tyynet, aurinkoiset ja levolliset hetket Pitkäsillanrannan puisella laiturilla. Ehkä tällä hetkellä ne ovat asioita, joihin pääsee käsiksi kotona, kuten herkullinen The Great British Bake-off, itsetehty kookosjogurtti, Dua Lipan uusi discolevy, kirkkaiden huulipunien esiin kaivaminen (voihan niitä vaikka kotona kokeilla) ja Heikki Kännön Sömnö (2018) Leife Shallcrossin ”aikuistensatu” The Beast’s Heart, joka kertoo Kaunotar ja Hirviö -sadun hirviön näkökulmasta.

Se miksi kaipaan keveyttä, johtuu siitä, että nyt alkaa tuntua siltä, että tämä poikkeustila tulee kestämään todella, todella kauan. Kesä on vaarassa eikä syksykään näytä varmalta. Mediassa puhutaan jo, että silloin tulee toinen aalto. Eikä me olla edes vielä siinä kohdassa, missä tämä ensimmäinen aalto murtuu. Se kerää vasta vauhtia vyöryen vaahtopäänä. Tuntuu kuin koko vuosi alkaisi olla taputeltu.

Vispattua kahvia

Eiks kokkailu oo joku juttu just nyt? Veganisoidun (Anniina’s Kitchenin IG:stä löytyy) kikherne-limonello-pastan kokeilun lisäksi tein eteläkorealaista karanteenijuomahittiä dalgonaa. Se oli oikeasti hyvää. Käytin siihen saksalaisen halparuokaketjun ja!-merkkistä pikakahvia ja luomuosokeria. Vispasin käsin. Laadukkaamalla pikakahvilla, käyttämällä kunnon vatkainta ja lisäämällä jääpaloja saisi varmaan ihan superhyvää ja koostumukseltaan erinomaista kesäjuomaa. Dalgonaa voi sitten juoda samalla syvään huokaillen kun tuijottaa ikkunasta ulos heinäkuiseen ja urbaaniin kesäiltaan. Toivottavasti ollaan silloin vapaampia kuin nyt.

 

Eläinten lyhyt vallankumous

Vaikka delfiinien ja joutsenten comeback Venetsiaan oli feikkiuutinen, on eläinten paluu totta monessa paikassa, esim. Yosemitessa.  Musta on mahtavaa, että eläimille on vapautunut tilaa kun ihmiset on poissa. Maapallo värähtelee vähemmän, Himalajan vuoristo näkyy saasteiden vähentymisen takia pidemmälle kuin pitkiin aikoihin, lentoliikenne on kutistunut ja autoliikenne vähentynyt. Maapallo saa nyt levätä, mutta vain hetken. Edesmennyt Pentti Linkolakin totesi, että palaamme samaan vanhaan kun tilanne normalisoituu. Huolestuttaa, jo nyt, että mikä räjähdys ja ympäristön unohdus tapahtuu, kun palaamme ”normaaliin”. Ilmastokriisi ei ole katoamassa, vaikka se jäikin hetkeksi koronan jalkoihin ainakin mediassa. Ei ole varaa jatkaa entiseen malliin, mutta todennäköisesti se tulee silti tapahtumaan.

Kobe Bryantin kuolema alkuvuodesta yhdisti koripallon ystäviä ympäri maailmaa, nyt korona näyttää kuinka verkostoitunut koko tellus on ja kuinka voimme yhdessä saavuttaa sekä tuhota asioita. Olen snadisti taikauskoinen, joten mietin, että ei kahta ilman kolmatta. Kobe, korona ja…?