Olisi ihana päästä matkustamaan ja tarkastelemaan elämäänsä etäisyyden päästä.

Mieli & sielu

Koko ajan joku siirtyy livetilaan. En ole seurannut IG-livejä ollenkaan. Ei vain ole huvittanut. Joitakin viikkoja sitten päätin katsoa hetken mielijohteesta Maria Veitolan ja Anna Puun suunnittelematonta jutustelua. Naiset nauttivat viiniä kotioloissa heidän perheiden pyöriessä taustalla. Juttelua oli ihana kuunnella, eikä se tuntunut yhtään tirkistelyltä. Keskustelua riitti esim. puutarhamyymälä Muhevaisesta, laventelin kasvatuksesta ja Lidlin hittilenkkareista. Lenkkarikeskustelun tuoksinnassa Anna esitteli  ”turhuuksien roviotaan”. Taisivat olla Balenciagan Triple S -lenkkarit. Kun naiset alkoivat keskustella kirjoista, kaivoin heti muistiinpanovälineet esiin.

*Jos hankit näiden linkkien kautta, saan pienen osuuden myynnistä.

  1. Saara Turusen teos *Rakkaudenhirivö (molemmat kehuivat tätä vuolaasti)
  2. Suvi Vaarlan kirja *Westend (Maria suositteli tätä)

Liityin myös Antti Holman liveen. Sen kuuntelu oli omalla ainutlaatuisella tavallaan terapeuttista. Kuinka hyvältä nauraminen tuntuukaan. Nauraminen ihan tyhmille jutuille. Vatsanpohjassa tuntuva ilo ja hersyvä nauru ovat olleet harvinaisia vieraita viimeisten kuukausien aikana.

Pariisin kevään Pilvissä on jotenkin viime päivien aikana resonoinut. Ei välttämättä lyyrikoiltaan, mutta tunnelmaltaan. Elämä on hidastunut ja sitä kaipaa johonkin. Pariisin kevään soundit herättää vahvoja tunteita, jotka latistuvat, jos niitä yrittää kuvailla. Unelmoin laadukkaista kuulokkeista. En tykkää napeista, mutta niitä olen käyttänyt jo vuosia. Haluan investoida oikein kunnon kuulokkeisiin. Sellaisiin, että kuulen musiikin ja puheen nyanssit paremmin. Semmoisiin, että voin upota ja kadota musiikkiin tai kirjallisuuteen.

Vartalo

Maratoonihan se on aina mielessä, mutta hölkkäillään nyt ensin. Ehkä ennen kun täytän 40? Karanteenielämäntyyli on lihottanut mua muutaman kilon. En ole syönyt enempää, mutta  kuntoillut vähemmän. En pidä siitä, että painoni nousee. Haluaisin olla välittämättä, mutta en pysty. Onneksi on juokseminen. Tykkään sen helppoudesta, ei tarvita mitään valtavaa infraa ympärille, sen kun kiristää nauhat ja astuu ovesta ulos. Juostessa mikään ei sureta.

Juoksemisesta on kirjoitettu läjäpäin erilaisia kirjoja. Voin suositella Haruki Murakamin *What I Talk About When I Talk About Running -teosta (2009).  Se on itseasissa ainoa lukemani kirja, joka käsittelee juoksemista. Teos yhdistelee erilaisia elementtejä päiväkirjamaisesta fiilistelystä filosofiseen pohdintaan juoksemisen vaikutuksesta koko elämään.

Olen avopuolisoni kanssa aloittanut jotkut päivät lyhyellä joogalla. Ollaan katsottu eri ohjaajien videoita. Suosikiksi on muodostunut texasilaisen Adriene Mishlerin Yoga With Adriene -sessiot. Aika moni muukin on ihastunut Adrienen rentoon tyyliin sekä tämän laiskaan Benji-koiraan. Tällä duolla on yli 7,4 miljoonaa tilaajaa.  Tässä linkki Adrienen YouTube-tilille.