Rue Bennetiä ja Carrie Bradshawta yhdistää moni muukin asia kuin kansalaisuus ja upea kiharapehko, joka laskeutuu täydellisesti kaikissa elämäntilanteissa. He ovat monen syvästi ihailemia fiktiivisiä hahmoja, vaikka ovatkin ”viallisia”. Molemmat kaipaavat jatkuvaa hyväksyntää. Ruen hahmo tuntuu tosin paljon realistisemmalta kuin fantasiamaailmassa elävä Carrie. Koska someseuraajien määrä on valtaa, niin tässä vertailun vuoksi: Sarah Jessica Parkerilla on 6,2 miljoonaa seuraajaa ja Rue Bennettia esittävällä Zendayalla niitä on 70 miljoonaa. Sarjat ovat toki ilmestyneet aivan eri maailman ajassa.

Zendaya on IT-girl, jos sitä termiä on vielä sallittua käyttää näin vuonna 2020. She’s it. Entinen Disney-tähti esittää pääosaa HBO-sarjassa, jolla on IMDb:ssä huippuarvosana 8,2 (vertailun vuoksi Sex and the Cityn arvosana 7,1) Hänellä on mm. myös rooli jälkituotannossa olevassa Dune-elokuvassa, jonka ympärille on jo syntynyt hypeä.

Sam Levinsonin luoma HBO-sarja Euphoria käsittelee nuorten mielenterveysongelmia, holtitonta seksuaalisuutta, vanhempien vaikutusta elämään, ahdistuneisuutta, Z-sukupolven pikaviesti- ja online-arkea sekä Yhdysvaltojen opioidikriisiä. Sarja antaa kuvan, että tavallisen teinin arki tämän päivän Yhdysvalloissa on aika fucked up. En tiedä, onko se? Sarjan hahmot ovat syntyneet syyskuun 11. jälkeiseen maailmaan, mutta kuinka paljon se on vaikuttanut heidän elämäänsä?

”Nudes are the currency of love”. -Rue Bennett

Yllättävän paljon materiaalia saadaan kehitettyä esimerkiksi siitä, että nuoret lähettelevät toisilleen alastonkuvia. Sarja antaa kuvan, että on aivan normaalia lähetellä kuvia, panna ketä huvittaa, käyttää mitä tahansa ja sanoa naisista mitä vaan.  Miehistä annetaan kaiken kaikkiaan aika kurja kuva. Kaikki tämä tuntuu vähän pahalta, vaikka sarja on fiktiivinen. Kukaan ei tule väliin sanomaan, että hei, ei näin voi toimia, eikä näin voi tehdä. Siinä mielessä Zendayan supersuosio voi olla myös haitallinen, koska sarjaa katsonee paljon nuorempi yleisö kuin kenelle on tarkoitettu. Sarja ei ole sen päätähden Zendayan mukaan edes suunnattu nuorille, vaan aikuiselle yleisölle. Tämän hän kertoi omalle megayleisölleen Instagramissa. Mutta mitäpä luulet, meneekö nuori sen katsomaan, kun häntä oikein erikseeen varoitellaan? Oliko kyseessä siis aito huoli vai piilotettu mainos? Sarjassa dickpiceille on omistettu jopa oma kohtauksensa. On mielestäni myös tarpeetonta näyttää aikuisen miehen masturbointia tämän katsoessa nuorta naista verkon välityksellä. On muitakin tapoja tehdä vaikuttavaa draamaa, kuin näyttää kaikki. HBO:lla tunnetaan arvostettavan esim. shokeeraavaa ällöttävyyttä.

Euphoriasta tulee mieleen ”todellisuuden” tuntua tavoittelevat teinien elämästä kertovat sarjat ja leffat, kuten brittisarja Skins (2007-2010), norjalaissarja SKAM (vuosina 2015-2017, ohjaaja Julie Andem) sekä newyorkilaisten teinien elämää kuvaava Larry Clarkin kulttiklassikko Kids (1995). Olin muistaakseni vielä ala-asteella, kun näin sen leffan. Muistan vieläkin tietyt kohtaukset, joten sen katsominen taisi järkyttää. SKAMia varten tehtiin taustatyötä, jossa selvitettiin norjalaisnuorten elämään, en tiedä onko Euphoriaa varten nähty sama vaiva, vai onko kyseessä Levinsonin totuus tai fantasia.

Murrosiän jälkeinen aika on outo vaihe elämässä, kun nuori on vielä jossain lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden limbossa. Lapsiaikuinen, joka haluaa, että hänet otetaan tosissaan, mutta joka kaipaa tai tarvitsee useimmiten jonkinlaista ohjausta elämäänsä.  Siitä kai sarjassa on kyse.

Viimeisen jakson taiteelliset vapaudet tuntuvat vähän irrallisilta ja huumeiden sekä lääkkeiden käyttöä ehkä snadisti glorifioidaan, mutta sarja on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Kestääkö se aikaa kuten Sex and the City jää nähtäväksi. Ainakin Zendaya näyttää breikkaavan ulos yhteen rooliin rajoittuvasta tähteydestä.