Mimmit sijoittaa, mimmit koodaa ja mimmit myös räppää. Me voidaan tehdä mitä vaan.

Eilen TBA:ssa mimmit räppäsivät. Menin itse matalin odotuksin tapahtumaan (tämä vähän nolottaa), mutta enimmäkseen siksi, että ajattelin artistien olevan paljon enemmän raakileita kuin mitä he olivatkaan. Suvilahdessa järkätty Mimmit räppää vol. 6 -ilta oli todella fresh ja olin vaikuttunut jokaisesta naisesta, joka lavalle nousi tekemään juttuaan. Osalla oli vähän enemmän esiintymiskokemusta tai paremmat biitit kuin toisilla, mutta illan ”laatu” oli korkea.

Illan avasi kiehtova, kokomustaan pukeutunut Moraalisubjekti, sitten jatkoi kertomusmaisella räpillään Ukuli huivi harteillaan. Kolmantena esiintyi nuori, pomppiva ja lavakarismalla siunattu Melisa. Melisan setin jälkeen kävi hyvin selväksi, että artistit ovat keskenään todella erilaisia ja että genrestä voi kukin poimia itselleen sopivimmat kirsikat. Monen kotipaikkakunta jäi mysteeriksi, mutta ainakin  Jyväskylä oli hyvin edustettuna lavalla sekä yleisössä.  ”Onko kukaan saanut työkkäristä karenssia?”, kysyi jyväskyläläinen Aino Matilda, joka esiintyi yhdessä Napsterin kanssa. Kaksikon setin viimeinen kappale kertoi työkkärin ja Kelan kanssa asioinnista, mutta ei kuitenkaan lipsahtunut huumoriräpin puolelle, vaikka heillä olikin oma ”virasto-X-tanssi”, johon osa yleisöstä tempautui mukaan. Jyväskyläläiset Hokkenheim ja Rehtori olivat poikaystäväni mielestä viihdyttävyydessään samaa tasoa kuin Lyömättömät. Räpissä oli hyvä flow ja heillä oli mahtavat muuvit.

Mimmirap-piireissä näytetään tukevan toisia tarvittaessa, sillä Hokkenheim toimi myös tuplaajana kahdesti oman keikkansa lisäksi. Upeasti laulanut (ja näpsäkästi myös räpännyt) Meerirosvo yllätti täysin omassa osuudessaan kun aiemmin tuntui tuplaajana jäävän vähän Tipeliuksen jalkoihin. Pidin myös Klarissan tummasävyisestä herkkyydestä. Hän toivoi yhdessä räpeistään, että exä ymmärtäisi parin eronneen. Parisuhteet olivat myös monen muun artistin aiheena. Tasa-arvon koskevat aiheet olivat ehkä vähemmän esillä kun luulin.

Kaksi kappaletta englanniksi ja yhden suomeksi esittänyt By Nae murtui kyyneliin, kun esitti äidilleen omistetun, hylkäämisestä kertovan kappaleen. Naisten vessassa olin kuulevinani, että hän esitti kappaleen ensimmäistä kertaa. Itähelsinkiläinen Jola oli kokeneen oloinen artisti, jonka taustat olivat lähimpänä gangstarap-tyyliä. Ystävän tukemisesta kertova Lakanoiden alta -kappale oli kenties Jolan setin kohokohta.

Yksi illan kirkkaimmista tähdistä oli uskomattoman lavapresen omaava Milia, joka räppäsi mm. väkivaltaisesta parisuhteesta ja avasi settinsä vähäeleisellä Manifest-kappaleella.

Näistä artisteista löytyy todella vähän tietoa mistään. Osaa ei löydä edes googlettamalla. Muutamalla on YouTubessa tai Spotifyssa kappale, toisilla edes jotenkin löydettävissä oleva Instagram-tili. Toistaiseksi tästä porukasta tunnetuin lienee Etta, jota seuraa Instagramissa esim. kulttuurivaikuttaja Maria Veitola. Suosittelisin kaikille vähintään omien Wikipedia-sivujen kirjoittamista sekä materiaalin pikaista lataamista interwebsiin, jotta fiilistelyä pystyisi jatkamaan keikan jälkeenkin.

Toivottavasti Heini Strandin kirja Hyvä verse (2019) tuo lisää nostetta näille naisille ja naisten tekemälle räpille. Eilen kaikki lavalle nousseet artistit olivat omalaatuisia ja kiinnostavia, joilla olisi varmasti vielä enemmän annettavaa. Toivottavasti kokeneet suomalaiset räppärit ja musagurut ottavat näitä mimmejä siipiensä suojaan (vaikka eivät kaikki varmastikaan sitä tavoittele tai halua), auttavat ottamaan koko potentiaalinsa käyttöön ja tukevat matkalla kohti räpunelmia.

 

Kuvankaappaus Jolan videolta ”Ei tukee”.