Kuva ei liity mitenkään mihinkään. Enkä käyttänyt sen ottamiseen minkäänlaista luovuutta. Mietin vain, että luonnonmateriaalit, kuten ihanasti rypistyvä puuvilla näyttää hyvältä kuvassa.

Helmikuussa olin avopuolisoni kanssa Musiikkitalon Black Boxissa seuraamassa Henkka Hyppösen  Luovuuden tulevaisuutta etsimässä – monologia. Tilaisuus oli loppuunmyyty ja paikalla oli runsaasti jengiä luovilta aloilta, mm. viestintä- ja media-alan ihmisiä. Monologi pohjautui Hyppösen viidenteen tietokirjaan Luomiskertomus (2020), joka julkaistaan 2. kesäkuuta.  Monologi sisälsi nimensä mukaisesti useita erilaisia kerronnan tapoja. Hyppönen soitti rumpuja, hyödynsi spoken wordia, soitti nostalgisesti rätisevältä C-kasetilta lahjakkaan isoisänsä laulua ja puhui tulevaisuudesta sekä luovasta latenssista, eli siitä, miten viive idean ja  lopullisen esim. artefaktin välillä katoaa tulevaisuudessa kokonaan. Hän käytti esimerkkinä nopeasti luomaansa kenkämerkkiä ”Wacks”, joka muuttui todeksi käsittömättömän nopeasti. Lisäksi tilaisuudessa juotiin tekoälyn tekemää Intelligens-viskiä ja kuultiin John Cagen teos 4’33, joka koostuu pelkistä tauoista, eli siis hiljaisuudesta.

*Jos ostat linkin kautta, saan pienen osuuden myynnistä.

Olen lukenut Hyppösen kirjat Pelon hinta sekä Nautitaan raakana, joista toisen sattumalta löysin divarista. Niitä saa kyllä e-kirjoina, mutta fyysisten kopioiden löytäminen on vähän hankalampaa. Nyt tilasin ennakkoon *Luomiskertomus-kirjan, jonka aloitan heti kun saan sen käsiini. Hyppönen on nyt kirjansa takia vähän joka puolella, esim. HS:n tänään lauantaina 30.6. julkaisemassa jutussa Hyvä luoja (tilaajille) sekä  MTV:n Viiden jälkeen -ohjelmassa, joka näytettiin perjantaina. Hyppösen haastattelu alkaa kohdasta 51:19.

luovuuden tulevaisuutta etsimässä

 

Katso Hyppösen luento suorana

Nyt tuo helmikuun performanssi-monologi näyttää saavan uusintaesityksen, sillä HS.fi näyttää suorana Hyppösen luennon luovuuden tulevaisuudesta 2.6. kello 18. Lavalla myös saksofonisti Jukka Perko ja kitaristi Jarmo Saari, jotka olivat mukana myös helmikuussa.

Työnantajani Helsingin kaupunki haastatteli myös Hyppöstä luovuudesta, katoso puffimainen juttuni ja linkki podcastiin.

 

Ranskalainen kahvila Tartine Sturenkadulla
Tartine

Ranska ei ole mikään nuhteeton ja täydellinen maa, mutta sieltä tulee kerrassaan ihania asioita. Rakastan ranskalaista ekosmetiikkaa, ranskalaisia vaatemerkkejä (esim. Sandro, Kenzo ja Isabel Marant) Pariisin upeita museoita ja tunnelmallista Côte d´Azuria. Ranskalaisesta ruoasta lisää tässä postauksessa viime kesän Ranskan-matkalta: Vegaani Etelä-Ranskassa.

Ranskalaista, täysin vegaanista Tartine-kahvilaa ei voi liikaa hehkuttaa. Tänään sinne joutui jonottamaan muiden innokkaiden kanssa parikymmentä minuuttia. Ohi ajaneista sporista kurkittiin, että mihin ihmiseen sitä taas jonotetaan? Tartine-kahvilan ulkokuori on hyvin vaatimaton, eikä päällepäin saata aavistaa, kuinka hyväntuoksuinen ja lumoava maailma sen takaa löytyy. Hyväntuuliset kaupunkilaiset poistuivat kahvilasta aurinkoiselle Sturenkadulle voista ja öljystä laikuttuneet ruskeat paperipussit ja -kassit rapisten.

Maistoin tänään suklaacroissantia ja söin Normande-leivän, jonka päällä oli mm. omenaa, hasselpähkinöitä ja vegaanista luomu camembert-juustoa. Kotiin tuli ostettua pieni sinihomejuusto veganzola (vegaaninen gorgonzola) ja mantelicroissantteja. Croissantit ovat muhkeita, painavia ja oikeastaan täydellisiä. Leipä on kovakuorista ja juustot maistuu siltä, miltä muistan maitopohjaisten maistuvan.

Tänään kahvilassa oli selvästi varauduttu yleisöryntäykseen ja kaikkea oli saatavilla aamusta. Hesarin kirjoittama juttu toi varmasti monia paikalle.  Tartine on kiinni maanantaisin ja sunnuntaisin (mikä harmi!), mutta muuten suklaacroissanteja ja muita herkkuja saa joka päivä klo 11-18. Toivon, että alkukiinnostus ei hiivu, vaan Tartine-kahvilasta tulee kaikkien suosikki, sillä edellytykset siihen on.