Mikään päätös ei ole tuntunut hetkeen näin hyvältä ja samanaikaisesti kamalalta. Kaksituntisen puhelun huipennuksesi sovimme Dortmundissa asuvan hyvän ystäväni kanssa, että emme enää ostaa vaatteita tänä vuonna. Keskustelimme rahasta, vauraudesta, sijoittamisesta, säästämisestä ja veroilmoituksen täyttämisestä, ja nopeasti tulimme siihen tulokseen, että meillä molemmilla on petrattavaa oman talouden hallinnassa ja käytämme molemmat liikaa rahaa vaatteisiin.

Vaatteiden ostaminen loppuu maanantaina 12.7. ja jatkuu vuodenvaihteeseen. Siinä on esimerkiksi syksyllä aikamoinen juhlasesonki ylitettäväksi! Tykkäämme molemmat selata jo ihan huvin vuoksi nettikauppoja, klikkailla kledjuja ostoskoreihin ja hankkia jatkuvasti vaatteita, jotka halumme, mutta joita emme aidosti tarvitse. Ehkä aikaakin säästyy tämän päätöksen myötä, josta olen aidosti innoissani.

Tähän samaan postaukseen aion kirjoittaa ylös ostolakon herättämiä tunteita minussa ja ystävässäni, koska niitähän tulee olemaan. Vaatteiden shoppailu on sen negatiivisista ympäristövaikutuksista huolimatta itselle iloa ja mielihyvää tuottava harrastus, jossa en ole juuri jarrua painanut. Ostolakko koskee myös käytettyjä vaatteita, sillä kyse on ennen kaikkea rahan säästämisestä ja omien menojen järkeistämisestä.

Päätös tuntuu epämukavalta, minkä takia se täytyy tehdä. Vaatteet ovat huono sijoitus ja tyylin voi rakentaa olemassa olevien vaatteiden avulla. Ehkä alan nähdä vaatehuoneeni sisällön uudessa valossa, kun en jatkuvasti täytä sitä uusilla jutuilla.

Palataan pian tähän aiheeseen!