En ole heinäkuun jälkeen lakannut ajattelemasta Miki Liukkosta. Olen miettinyt viime päivinä häntä erityisen paljon, sekä runoja, lahjakkuutta ja vähän myös pähkinöitä. Lukiessani O:ta sohvalla lyyraviikuna selkäni takana pudotti yhtäkkiä [...]