AX-hotelli

Jätkäsaaresta tulee mieleen lähtevät laivat, koukku-anfangi, Verkkokauppa ja Madonnan keikka tuulisella hiekkakentällä 2009. Nyt Jätkäsaaresta tulee mieleen myös kivat hotellit, Clarionin lisäksi AX:iin menisin uudestaan.

Saan sisustukseen (ja elämiseen) aina ideoita hotelleista. Useimmissa on tylsät valkoiset lakanat, mutta esimerkiksi kylpyhuoneet ja astiastot ovat kiinnostavia. Samoin valaistus ja valaisimet. AX-hotellista Jätkäsaaresta tarttui idea kaukosäätimellä toimivista pimennysverhoissa. Kun ne aamulla nousivat napin painalluksesta konemaisesti ylös, tuli vähän Patrick Batemanin aamuruutinivibat. Sellaiset on kuitenkin saatava, varsinkin nyt kun valo jo aamuisin herättää.

Alimman hintaluokan huone kahdelle oli melko tavanomainen, vaikka hotellin sisääkäynti ja aula antoivat odottaa jotain enemmän. Ei mitään kovin persoonallista, mitä nyt hyllystä löytyi random kokoelma pokkareita, kuten Janssonin Näkymätön lapsi. Yleinen tunnelma oli joka tapauksessa leppoisa ja samalla ylellinen.

Hotellin aamupalalle oli katettu tavanomaisten aamiaistarvikkeiden lisäksi mm. vegaanille sopivia bageleita, chiavanukasta, brownieta  ja soijajogurtin päälle ripoteltavaksi erilaisia superfood-siemeniä ja -jauhoja. Kahvin sai juoda kirkkaan keltaisesta tai oranssista keraamisesta mukista.

Ravintola Kuurna

On ravintoloita ja on ravintoloita.

Vegaaninen foie gras alkupalana ja pääruoaksi herkullisia, hyvällä tavalla kumimaisia gnoccheja. En enää muista tarkkaan, mitä jälkiruokana oli, jotain suklaista! Onneksi ei sorbettia. Pehmeä foie gras sai sekaaniltakin täydet pisteet. Pitkästä aikaa paras vegaaninen menu, jonka olen syönyt. Ainutkertaiseksi se myös ikävä kyllä jää, sillä Kuurna vaihtaa listaa kolmen viikon välein.

Kuurnassa on laadukkaan bistron tunnelma, kaunis tumma sisustus ja hyvä palvelu. Eräs tunnettu muusikkokin kävi nauttimassa illallisen kaikessa rauhassa kapean apupöydän äärellä. Kuurna on karismaattinen ja kiinnostava ravintola. Ei yhtään haitannut, vaikka meinattiin mennä sisään keittiön kautta (keittiöstä huikattiin seuramaan ulkotulia).

Putoamisen anatomia

Päässä soi vieläkin industrial-versio 50 centin P.I.M.P. -kappaleesta.

Näytösajat olivat jo hiipumaan päin, joten pidin kerrankin saldovapaata töistä ja kiiruhdin keskellä päivää katsomaan tätä Kinopalatsiin. Turboahdettuun, megatuotettuun amerikkalaiseen mäiskintään, läiskintään, jylinään ja ylinäyttelyyn tottuneelle (ja siitä pitävälle) vähäeleinen eurooppalainen elokuva voi varmaan olla suorastaan shokeeraavan puuduttava.

Mielestäni tämä oli loistava leffa ja sitä tylsänä pitävät ovat väärässä ja heillä on huono maku. Hah. Olisi tämä voinut voittaa parhaan elokuvan Oscarin, vaikka myös Oppenheimer on loistava. En ymmärrä, miksi sen elokuvan ansaitsemaa kunniaa koitetaan sabotoida muka feministisellä propagandalla. Naisvihamielisyydestä jauhajille tekisi mieli sanoa, että miehet saavat tehdä elokuvia miehistä, get over it.

Kävin lukemassa arvioita heti Putoamisen anatomian katsomisen jälkeen; vihaa tai rakkautta, ei juuri mitään siltä väliltä. Monille inhottavinta tuntui olevan, se, että loppu jättää langanpäät katsojan käsiin. Pidän epätyydyttävistä lopuista, mutta mielestäni viimeinen kohtaus kuitenkin symbolisesti paljastaa sen, mitä katsojaa jää vaivaamaan.

Kotimaista taidetta

Muistatko sen ihanimman järvenpääläisen puutalon Suomen kaunein koti -ohjelmassa? Se oli täynnä kauniita puupintoja ja taidetta. Taisi sijoittua toiseksi? Pääsin käymään sen eteisessä, sillä ostin talon asukkaalta, taiteiilja Kaisu Kaplinilta taideteoksen. Ripustusvalmista teosta on nyt mallattu monelle seinälle sekä keittiössä että olohuoneessa. Se sopii minne vain. Upeita pastellisävyjä ja paljon keltaista, joka on kuulemma taitelijan tyttären tämänhetkinen lempisävy.

Tekoruoka saa mussa aikaan inhonväristyksiä. Ne kamalat muoviannokset ulkomaisten ravintoloiden sisäänkäynneillä ovat kuvottavia. Keraaminen ruoka on ihan toinen juttu. Sitä haluan kotiin. Hankin hetki sitten Aaron Hermusen Kriisipiirakan. Tero Kuitusen tulevat keraamiset mansikat sekä wall sausage -nakit kiinnostavat kovasti, etenkin vihreä vegenakki. Kuitusen sateenkaaren hankin vaaleansinisenä.

Missasin Anna Blomqvistin uusimman keramiikkaerän myynnin 15 minuutilla. Kun muistin myynnin alkaneen, saatavilla oli enää vain keraamisia koisoja. Ensi kerralla taistelen puusteista ja croissuista, toivottavasti niitä tulee vielä myyntiin. Kotimainen keramiikka tuntuu trendaavan isosti.