Eikö vuoden alku ole aina tyypillinen aika tehdä itsereflektiota ja suunnitelmia tulevalle vuodelle? Ehkä myös hyvä hetki ns. kalibroida itsensä ja tarkastella rutiineja.

Rutiineista puheen ollen, aion kirjoittaa tänne jatkossa säännöllisesti. Tämäkin postaus on roikkunut luonnoksena viime vuoden lopusta, koska en ole muka ehtinyt palaamaan tähän. Paskat. Olisin hyvin ehtinyt, mutta en vain ole priorisoinut tätä, vaikka rakastan kirjoittamista. Julkaisen ensi viikosta lähtien uuden postauksen joka sunnuntai. Nyt tuntuu, että oman kehittymiseni kannalta tässä on pidettävä joku säännöllinen tahti ja tiukahko deadline, koska mikään ei inspiroi niin kuin deadline. Jengi tekee hyväksyttyjä graduja kuukaudessa, pystyn varmasti tuottamaan ”jotain” edes hitusen jäsenneltyä postausta kerran viikossa. Ei niin, että nämä mun postaukset vaatisivat mitään taustatutkimuksia ja lähdeluetteloa.

Mitä muuta voisi päätöksiä sitten voisi tehdä? Miten voisi uudistua? Tavoittelen:

  1. hyvinvointia, etenkin hyvää unta
  2. yleissivistykseni sekä kulttuuripääoman lisäämistä, esimerkiksi lukemalla ja käymällä tapahtumissa
  3. uusien asioiden kokeilua, kaikille aisteille
  4. elämälle antautumista, se on lyhyt ja nopea ja päätän, miten sitä elän
  5. vähemmän ruutuaikaa
  6. enemmän ulkoilua

Alla vähän tarkempia suunnitelmia:

Pakko päästä ulos

En tiedä oliko se tuo Guccin ja The North Facen collabon mainos, mikä sai mun luontokaipuun suorastaan räjähtämään. Siinä jengi painaa vuorilla viimeisen päälle stailattuna, mutta laukkuja ja trekkausbootseja enemmän mua kiinnosti CCR:n luoma hyväntuulinen tunnelma ja huikeat maisemat. Koko syksy on mennyt aikalailla sisätiloissa: kotona, toimistolla, treeneissä ja kotona kotona kotona. Nyt tarvitaan happea ja kunnon vaelluskengät. Kaikki mökki-, luonnonpuisto- ja karhunkierroshommat kiinnostaa hulluna, ja haluan sanoa kyllä, kun tilaisuus tulee. Ehkä luon tilaisuuden itse.

Kulttuuria ja taidetta tänne heti nyt

Tänä vuonna ensi-iltaan tulee viime vuodelta siirtyneet Dune (Zendaya ja Timothée Chalamet samassa leffassa yes please!) ja No Time to Die. Kavereiden kanssa harkitaan, josko vuokrattaisiin Kallion Riviera käyttöön yhden näytöksen ajaksi.

Synttärilahjaksi saatu Museokortti jäi harmittavan vähälle käytölle, mutta tänä vuonna aion vinguttaa sitä senkin edestä. Serlachius-museossa on mm. pari todella kiinnostaa näyttelyä:  Jani Leinosen Totuus – The Truth (27.3.-5.9) sekä Banksy. A Visual Protest (15.5.-10.10.) Kiasma on suljettu peruskorjauksen vuoksi aina kevääseen 2022 ja aika moni muukin museo näyttää huilivan, mutta Stadi ja maakunnat ovat täynnä kiinnostavia kulttuuripyhättöjä, joissa vierailla.

Olen Instagramista löytänyt useita aivan mahtavia taiteiljoita, joten sitäkin kautta pääsee fiilistelemään etenkin visuaalisia teoksia, vaikkakin pikku ruudulta, mm. Ashley Longshore on aivan huikean oloinen taitelija ja tyyppi.  Myös Koutaffaceramicsin taidekeramiikka kiinnosta.

Ruutuaikarajoite

Vaikka juuri edellisessä kohdassa mainitsin Instagramin, se on yksi sovellus, jonka käytön haluan minimoida. Varsinkin sen turhanpäiväisen peukalorallin, minkä aikana ei edes keskity yhteenkään kuvaan tai löytää uutta ostettavaa, jota ei todellakaan tarvii. Tällä hetkellä IG:n algoritmi tuputtaa mulle erilaisia ribbikankaisia settejä, maanläheisissä väreissä olevia yksivärisiä lounge-asuja. En tajua kuinka monta eri yritystä voi niitä valmistaa? Aika helvetin monta.  Välillä kun selaan Instagramia heti aamusta, se asettaa mut tietynlaiseen, ehkä vähän negatiiviseen mielentilaan. Nään siellä jotain, mitä mun ei olisi tarvinnut tietää, millä ei ole mun elämän kannalta mitään merkitystä. Tietenkin on kiva nähdä ystävien ja tuttujen kuulumisia ja pieniä hetkiä arjesta, mutta enimmäkseen Instagramin keinotekoinen, hyperkaupallinen ja lavastettu maailma ei tuo hyvää fiilistä.

Hyvää yötä

Hyviä unia. Viime yönä nukuin erinomaiset unet. Menin nukkumaan kun alkoi väsyttää ja heräsin ilman herätyskelloa. Nukuin varmaan yli 8 tuntia, mikä on mulle erittäin harvinaista. Sen pitäisi olla jokapäiväistä, mutta valitettavasti olen nykyisin herkkäunisempi ja välillä sitä ei malttaisi katkaista iltaansa, jos töiden ja harrastusten parissa on mennyt pitkään.  Tänä vuonna haluan järkevöittää tätä mun unitoimintaa, ja pitää mielessä, että niin ihanaa kun iltaisin on puuhastella, seuraavan päivänä olen paljon tuottavampi, rauhallisempi ja hyväntuulisempi, kun olen nukkunut kunnolla.

Yksi mikä tuolta listalta puuttuu on matkustus. Kiinnostaisi lähteä Bidenin Amerikkaan, ehkä Costa Ricaan, kenties jälleen Etelä-Ranskaan tai Pohjois-Italiaan. En uskalla kauheasti haaveilla, mutta eiköhän jossain kohtaa se ole taas ihan realistista.

Mitä uuden vuoden lupauksia tein 2019? Lue täältä.