Kuulin jollain luennolla tämän, että jokaiselle tulisi olla master project ja  ajatus juuttui päähäni. Olen samaa mieltä. Kuten projektit yleensä, master project siis alkaa ja päättyy. Master project on jotain, mikä on tarkoitus saada valmiiksi. Jotain, minkä todella haluat saada valmiiksi. Ei jotain, mikä olisi ihan kiva joskus ehkä jotenkin saada valmiiksi.

Master project on vähän eri asia kun unelma. Jos master projectini on kirja, voi unelmani olla kustannusdiili. Mutta ehkä kirjoittamani kirja onkin tarkoitettu luettavaksi vain tietyille ihmisille, eikä ollenkaan julkaistavaksi. Se voi silti olla master project. Ajattelen, että master project on jotain konkreettista, eikä aineetonta niin kuin unelmat usein ovat.  Master project on jotain sellaista, jonka onnistuminen on kiinni nimenomaan minusta, ei tähtien asennosta tai toisista ihmisistä. Master project on jotain, minkä voin puskea läpi, kunhan teen kovasti töitä. Jos master project on kirja, jonka saan kirjoitettua, mutta jota kukaan ei halua julkaista, olen silti saattanut projektini loppuun. Ajattelen, että master project on jotain, minkä teet käsin. Luotpa sitten sovelluksen tai puisen esineen.

On hyvä olla sivuprojekti, johon voi palata kun on aikaa. Miksi? Koska master projectia tehdään ennen kaikkea itselle. Master project voi myös johtaa alan vaihtamiseen, uusin ystäviin tai vaikka yrittäjäksi ryhtymiseen. Projektin eteenpäin vieminen kannattaa, vaikka se ei johtaisi mihinkään muuhun konkreettiseen kuin asian valmiiksi saamiseen.

Minulla on valtava kasa unelmia, kuten kilometrin pituinen ja aakkostettu lista paikoista maailmassa, jossa haluan käydä.  Soul, Tansania, Tasmania jne. Sitten on lista erilaisista tavoitteista, kuten sininen vyö BJJ:ssä ja oman savikulhon tekeminen ja lasitus. Hah.  Master project -listani on lyhyempi kuin mikään muu lista, sillä on vain muutamia juttuja. Isoja juttuja. Sellaisia, mitkä eivät voi toteutua parissa päivässä, nipulla seteleitä tai kovalla onnenpotkulla. Yksi niistä on – yllätys yllätys – kirja. Kun saan sen valmiiksi, aion lähettää sen kustantamoon, silläkin uhalla että se tulee kivuliaana bumerangina takaisin. Toinen master projectini on myös -yllätys yllätys – kirja. Kolmas master projectini on radiokuunnelma tai podcast-sarja, joka liittyy Suomen sotahistoriaan.

Tänään sain muistutuksen siitä,  että luovuus ei vaadi kurjaa olotilaa. Olin nukkunut riittävät yöunet, syönyt erittäin hyvän, kotiruokamaisen  vegaanilounaan (Roots Kitchen kauppahallissa, big up!)  ja ilma oli aurinkoinen kun kävelin takaisin kotiin jatkamaan etätyöpäivää. Mielentila oli optimaalinen sekä uuden ideointiin että vanhojen master projectien esiin kaivamiseen. Ei tarvitse olla pohjalla, jotta voi keksiä uutta. Pelkkä puhe ja suunnittelu ei kuitenkaan ikinä riitä, master project vaatii työtä. Joskus se etenee harppauksin, joskus viiriäisen askelin. Master projectissa parasta on, että sen voi antaa olla ja siihen voi tarttua milloin tahansa, sillä ei ole parasta ennen -päivää, mutta se tulee valmistumaan, kunhan tiedät sen itse.